24. tammikuuta 2013

Aamun ajatus

"Onnistuminen tarkoittaa sitä, että täytät omat unelmasi, laulat omia laulujasi, tanssit omia tanssejasi, luot asioita omalla sydämelläsi ja nautit täysin siitä matkasta, ja luotat siihen, että tapahtuipa mitä tahansa, se on OK."
-Elana Lindquist-
 
Positiivarit sivuilla Ajatuksen Aamiaiseksi tarjoiltiin yllä oleva teksti, tulkitsen sitä tällä hetkellä monelta eri kantilta ...
 
Tänään on ensimmäinen työpäiväni sitten näiden pienenpienten kultakääpyköiden, hieman ennenaikaisen, maailmaantulon jälkeen - jännittää! Elenan kanssa tehdään "lentävä vahdinvaihto" ja tunnin kuluttua siitä Anette saapuu Elenan tueksi. Hetkeäkään en epäile etteivätkö tytöt pysty tätä vastuuta kantamaan, toisaalta se ei niille kuulu vaan on minun harrastukseni ja täten tehtäväni/vastuuni. Tämä on kuitenkin poikkeustila, koska työkin tulee hoitaa samoin kuin taata mahadollisimman turvalliset olot niin ZsaZsa-mammalle kuin pentusille. Aki lupasi ehtiä niin ikään "normaali-ihmisten" ajoissa kotiin ja täten vapauttamaan lapset heille sysätystä vastuusta. Mielellään tytöt näitä hoitaisivat, jopa liiaksi, mutta huomaan erityisesti Elenan olevan ihan tosissaan huolissaan pienimmästäkin kiljahduksesta ja äiti on tietenkin tyhmä kun ei ole heti pentua auttamassa vaan opastaa seuraamaan, miten se itse selviytyy ja koska tilanteeseen tulee puuttua. Onneksi työpäiväni ajomatkoineen kestää vain kuutisen tuntia *huoks*. Itseni tuntien taitaa tulla tukalat tunnit :).


Vas:lta 6.pentu pikku-uros, 1.pentu pikku-uros, 3.pentu narttu,
alla 4.pentu pikku-narttu, 5.pentu narttu, 2.pentu iso-narttu
 
Hyvin täällä menee, on seesteistä, mutta sanonta "Tyyntä mysrkyn edellä." hakkaa takaraivossa. Heikkohermoisena ihmisenä stressaan jo etukäteen kaikkea, mitä voi tapahtua vielä matkan varrella ja pentujen punnitus ei tuo siihen lainkaan helpotusta. Kolme näistä oli jo alun perin suurempia ja niillä painonnousu ollut ihan ok, mutta kolme pienintä eivät ole pulskistuneet ihan niin napakasti. Toisaalta ovat rauhallisia, syövät ja nukkuvat, karvapeite on vahva ja läpöisenä tuntuvat pysyvän ilman erityistoimenpiteitä. Netti-paholainen on kauhistuksen kompastuskivi, sieltä ei saisi lueskella mitään "vakavaa" ;). Yritän pysyä tyynenä ja elää päivä kerrallaan siten, että toimitaan sitten jos tulee tarve, nautitaan nyt tästä hyvästä!

Eilen totesin pentulaatikon olevan vielä tähän hetkeen liian ison, jolloin teimme väliseinän, mikä oli jo alunperin ajatuksissa jos tarve. ZsaZsa söi ensimmäisen kerran seisten ruokakupista ihan normaalin koiran tapaan ja malttoi pyytää itse ulos tarpeilleen ilman, että sitä tarvitsi ulos väkisin kiikuttaa. ZsaZsan lämmöt ovat olleet hyvät, vuoto kohtuullinen liittyen tarvekäynteihin.
 
Jos kaikki jatkuu hyvin, pennut kasvavat ja tilaa aletaan tarvitsemaan lisää, ruuvataan väliseinä pois ja temmellyskenttä kasvaa :). Sitä toivomme, nyt nautitaan tästä hetkestä!
 
 

Sinne se pienenpienipikku-mieskin häntä viipottaen kiiruhtaa syömään ja se lämmittää kasvattajan mieltä :). 
Miten tämä liittyy tähän hetkeen :/ ? En tiedä, jotenkin ... sai minut ainakin hymyilemään.
"Kysyin kerran yhdeltä työkaverilta, joka oli aina vakava, että käykö sinun naamaan kipeää jos sä hymyilet? Ja hän hymyili kysymykselleni!" -Pirjo-
 
Kaunista torstaita, joka on toivoa täynnä!
 
 

Ei kommentteja: